Meillä on vietetty riemukkaita päiviä hulvattomien kesäkilien kanssa!

Ennakko-odotukseni näistä pienistä sorkkaeläimistä olivat todella latteita todellisuuden rinnalla. Kuvittelin vuohien olevan arkoja, pidättyväisiä, yksinkertaisia jne. Parin viikon yhdessäelon jälkeen voisin pikemminkin kuvailla kavereita näin: uteliaita, rohkeita, ketteriä, hyvin oppivaisia (=fiksuja), ahneita, röyhkeitä, hellyydenkipeitä, huumorintajuisia, itsetietoisia ja sopeutuvaisia.

Viimeisen viikon aikana Juulia ja Kia ovat laiduntaneet vapaina pihallamme sulassa sovussa koirien kanssa. Mitä sitten, jos lähes kaikki kasvini on syöty ja piha lannoitettu pikku papanoilla. Ei se ole niin tarkkaa.

Juulia ja Kia ovat myös vierailleet meillä sisällä, sekä mökissä että raksalla, seisoneet keittiön tuolilla ja nukkuneet pihapenkillä. Myös auto on osoittautunut kivaksi paikaksi ja sinne ängetään (sananmukaisesti) heti, kun ovi aukeaa. Juulia on myös keksinyt uuden kivan tempun; se osaa hypätä auton konepellille. On se niin taitava...

Toiset menevät mihin pääsevät, vuohet menevät sinne minne tahtovat.

Lenkille en vielä ole vuohia ottanut, mutta posti me käydään yhdessä hakemassa. On siinä taas naapureilla ihmettelemistä... Eräänä iltana yritimme grillata makkaraa ulkona. Eihän se sitten ihan onnistunut: vuohet hyppivät penkeillä ja yrittivät ahmia makkarat, kaatoivat mehulasit ja ehtivät nuolla sinappia.

Viime viikonloppuna Mikko otti, mamman karatessa meripäiville, kaikki neljä "koiraamme" mökille. Vuohet pakettiauton takaosaan ja koirat eteen. Hyvin oli reissu mennyt, kaikista epäilyistäni huolimatta. Kia ja Juulia olivat maistelleet pihan kaikkia kasveja ja Osmo oli ymmärtänyt uimisen ilon. Pindi oli muuten vaan nauttinut reissusta.

Tytöt Harrin mökin rappusilla.

Juulia, Kia ja Pindi pysyvät visusti maan kamaralla...

...mutta Osmo se tykkää polskia.

Rankka reissu takana.