Takaraivossa kytee pieni ajatus taippareista. Niinpä ajattelin totuttaa Osmoa jo pienestä pitäen kantamaan varista. Tämä oli nyt toinen kerta, kun poika saa leikkiä siivellä. Ensimmäisellä kerralla Osmo hieman ihmetteli siipeä, mutta nyt toisella kerralla Pindi oli avustajana ja siivestähän tuli sekunnissa Osmon aarre. Siskolla ei ollut mitään jakoa (niinkuin ei yleensäkään, jos Osmolla on jotain ihanaa). Muinaiset vietit myös heräsivät herran päässä. Poika yritti kovasti pyöriä siiven päällä ja hinkata itseensä variksen hajua. Onneksi kuivattu siipi ei ihmisen nenään haise juuri miltään, joten vältyimme pesulta.

Mitä mulkkaatte, tää on mun!