Viime viikonloppuna Pindi ja Osmo pääsivät pitkästä aikaa riehumaan serkkupoikien kanssa. Ja meno oli sen mukaista. Osmo ja Civil jaksoivat painia lähes koko viikonlopun yhtä soittoa. Koirat nauttivat pitkistä metsälenkeistä, mutta kaikista eniten taisi nauttia Pindi, kun sai hetken rauhaa tuolta riiviöbroidilta.

Lauantai-aamuna kävimme seuraamassa Savitassujen agilitytreenejä. Aluksi Osmo hieman ihmetteli ratsastusmaneesin hajuja ja ääniä, mutta hyvin se pystyi kuitenkin keskittymään minuun. Ja mitä ihania herkkuja sieltä maasta löytyikään: heppojen kakkoja, nam! Pääsimme jopa harjoittelemaan putkea. Ensimmäisellä kerralla Osmo hieman arasteli sitä, mutta tuli kuitenkin reippaasti läpi. Ja sitten hirveästi kehuja ja nameja. Toisella kerralla ei enää ollutkaan mitään ongelmaa ja kolmannella kerralla en edes ehtinyt kaivaa taskusta nameja, kun poika jo paineli putkesta. Kävimme myös moikkaamassa hevosia. Yllätyin, miten rohkeasti kaveri vaan tepasteli puolen metrin päähän hevosen päästä. Ja pellolta löytyi lisää aarteita: jäniksen kakkaa.

Sunnuntaina oli laskiainen ja lähdimme koko koiralauma, kolme siskoni tyttöä, kaksi siskoani, äitini ja minä laskemaan mäkeä. Tuli helppo lenkki, kun koirat painelivat pulkkien ja kelkkojen perässä. Osmo tosin keksi paremman keinon päästä alas. Se hyppäsi mukaan pulkkaani, vaikka kesken vauhdin. Mammanpoika.

Viikonloppu hurahti nopeasti, niinkuin aina ja edessä oli pitkä kotimatka. Minä ja Osmo nukuimme lähes koko matkan. Pindi piti Mikolle seuraa ja vahti, ettei isi nukahda rattiin. Kotona urhea terrieri sitten nukkui sängyllä ja kuorsasi ääneen.

Hei kaverit! Katsokaa kameraan!