Sunnuntaina osallistuimme Osmon kanssa Tuomarinkartanon Vinttikoiraradalla järjestettyyn Match Show:hun. Jouduimme/pääsimme isojen pentujen kehään. Ilmoittautuneita isoja pentuja oli muistaakseni 23 kpl. Tuomarin virkaa hoiti ihan oikea ulkomuototuomari Colin Smith from England. Vanha, pullea ja leppoisa mies, joka kivasti kommentoi koiraa tai esittäjää henkilökohtaisesti.

Osmo esitti paikalle saapuessamme varsinaista rähinäroopea. Meinasi jo ottaa munkin hermon päälle, mutta onneksi poika rauhoittui ennen kehään menoa. Hieman kummallista tuo sen uhittelu oli. Pitää ilmeisesti ottaa kovemmat keinot käyttöön.

Meitä ennen oli kymmenkunta koiraa, jotka esiintyivät tai muuten vaan käyttäytyivät mikä mitenkin. Ehdin jo toivoa mahdollista sijoitusta punaisten kehässä, kunnes näin vastustajamme: makea rhodesiankoira uros. Kaikista niistä koirista juuri tuon piti sattua meidän pariksemme. Blääh...

Niinhän siinä sitten kävi, että saatiin sininen nauha. Osmo esiintyi ihan hienosti, mutta handleri sähläsi turhaan. Tuomari sanoikin mulle, että seuraa kokoajan katseellasi koiraa, kun juoksutat sitä. What? Mitäköhän mä sitten siellä olen tehnyt. Katsellut komeaa tuomaria, vai? Kaikki on mahdollista, kun minä olen kehässä. Ja Osmoa Mr Smith sanoi vielä takaa ahtaaksi: ehkä Osmolla oli vain kakkahätä.

Sijoituttiin kuitenkin toiseksi sinisten kehässä ja saatiin palkinnoksi treenireppu, kuppi ja nameja. Hyvä niin.

Iltapäivällä Sanna piti meille ja Mila-siskolle pentuagility treenit Ojangossa. Harjoittelimme ohjausta ja paikalla oloa sekä putkea. Osmosta tuli välittömästi putkihullu ja poika paineli putkeen aina kun silmä vältti. Tehtiin jopa mutkaputkea (onkohan sillä jokin parempikin nimi). Teimme myös pienen lenkin Ojangon mahtavissa maastoissa. Kiitos Sannalla neuvoista ja ohjauksesta!