Pitäisi ehkä vihdoinkin jättää tuo joulu taakse ja palata arkeen myös blogissa.

Tänään kaivoin sukset naftaliinista ja kävin koirien kanssa hiihtämässä. Olipa ihanaa! Luulin kuolevani heti kättelyssä, mutta hyvinhän sitä jaksoi ja nyt on mahtava olo. Hiihtämisestä virkistäytyneenä päätin vihdoinkin ilmoittaa Osmon Hyvinkään koiraurheilukeskuksen agility-ryhmään. Valmennusryhmä alkaa juuri sopivasti; meillä loppuu tällä viikolla ALO TOKO samassa hallissa.

Osmo on myös joutunut perusteelliseen eläinlääkärin tarkastukseen: silmät on peilattu, PRA-testit otettu, kilpparit testattu sekä lonkat ja kyynäreet kuvattu. Röntgenkuvien ja kilppareiden tuloksia vielä odotellaan, mutta silmistä ja PRA-testistä saatiin puhtaat paperit. Tosin toisessa silmässä oli jokin pienen pieni piste, joka pitää kuvauttaa vuoden päästä uudestaan, mutta toivotaan, ettei se siitä muutu. Eläinlääkäri-tätikin lupasi syödä hatullisen jäätelöä, jos pisteestä tulee myöhemmin ongelmia. Tosin meikäläisen tuurilla...

Olemme viettäneet paljon aikaa ulkona, ihailemassa lumen ja jään muovaamia taideteoksia. Ihan kuin olisin palannut ajassa takaisin lapsuuden talviin. Pindille olen vihdoinkin löytänyt talvitakin, jossa neiti suostuu liikkumaan. Hurtan puvut ovat Pindistä ihan kamalia, mutta Jokke-takin kanssa olemme voineet lenkkeillä kovillakin pakkasilla. Alkuvauhti pitää kyllä edelleenkin antaa työntämällä. Pindi muuten tarjoaa nykyään niin hienoa kontaktia lenkillä, etten ole moista nähnyt edes Osmon taholta.

Lisäilen talvikuvia myöhemmin, kunhan saan ne siirrettyä kamerasta koneelle.