Tänään kokoontui sekalainen seurakunta erikokoisia ja -ikäisiä vesikoiria Luukin kartanon mailla. Paikalla olivat Osmon lisäksi sisaruksista Mila ja Romeo, äiti Aida sekä Dia, Mena, Uma, Rambo ja kiinanharjakoira Tiitu. Valitettavasti paikalla oli myös reilusti muitakin ulkoilijoita, joten aluksi oli vaikeuksia löytää paikkaa, jossa koirat voivat juosta vapaana. Hiihtäjät olivat valloittaneet lenkkipolut ja muualla lapset laskivat mäkeä pulkillaan. Ja näiden kaikkien "häiriötekijöiden" lisäksi pari hevosta veteli rekeä ympäri aluetta. Niinpä päätimme suunnata kohti metsää ja loppujen lopuksi sieltä löytyikin ihan mukava poluntapainen. Vähänhän sitä sai lumessa pohluta, mutta meille maalaisille se on ihan normaalia.

Kovasti olivat kaikki pennut kasvaneet ja muuttuneet hivenen aikuisemman näköisiksi. Osmo ja Romeo olivat lähes samankokoisia ja Mila sisko oli tyttömäisesti hieman sirompi. Kaikista kuitenkin tunnistaa, että samasta pentueesta ollaan. Puolentoista tunnin painin jälkeen Osmo oli märkä kuin... uitettu koira. Kotimatkalla häkissä nukkui tyytyväinen ja onnellinen pentu.

Koirajuna siksakin muodossa

Melkein kaikki kolme pentua samassa kuvassa