Vietimme viime viiikonloppuna teholomaa iloisessa Itä-Suomessa Osmon kanssa kahdestaan.

Torstaina oli vuorossa näyttelyt Kangasniemellä. Paikalle oli ilmoittautunut 17 perroa, joista kahdeksan oli urosta. Tuomarina toimi Leni Finne, joka tykkäsi selvästi isoista koirista. Heti kehään mennessämme hän kaivoi mittatikun esiin ja mittasi kaikki koirat. Meille hän mainitsi heti yksilöarvostelun aluksi, että Osmo saisi olla isompi, mutta onhan se selvästi mies. Lopputulos oli se, että vain yksi uros sai ERI:n ja me saimme tyytyä EH:ään ja NUK 3.

Arvostelu kuuluu näin:

Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Hieman pitkä kuono. Pyöreät aavistuksen lähekkäin sijaitsevat silmät. Hyvät korvat. Pitkähkö kaula. Hyvä eturinta. Riittävät etukulmaukset. Oikeanmallinen rintakehä ja jyrkkä lantio. Ok takakulmaukset. Hyvä karva. Liikkuu takaraajat rungon alla. Vispaa voimakkaasti.

Perjantai-aamuna klo 9.00 pääsimme tekemään agitreeniä Sannan opastuksella. Saimme taas hyviä neuvoja ja onnistumisen iloa.

Perjantai päivän istutimme puita suopellolla. Espanjanvesikoiran rotumääritelmän mukaan: "...etenkin karvapeitteen laatu, sopivat rämealueiden kosteuden ja kuivuuden vaihteluihin. Siksi espanjanvesikoirat soveltuvat erinomaisesti noiden alueiden paimenkoiriksi sekä vesilinnunmetsästäjien ja kalastajien apulaisiksi."   Vesikoira ry:n sivuilla, kohdassa Turkin hoito, kerrotaan puolestaan seuraavaa: "Lyhyt karva pysyy hyvin puhtaana metsälenkilläkin, pitkään karvaan takertuu joskus tikkuja tms., jotka poistetaan sormin." 

Niin varmaan...

Suihkun, kuivattelun ja parin tunnin nyppimisen jälkeen aloin jo uskoa, ettei turkkia ehkä tarvitsekaan leikata alas.

Lauantai-aamuna taas vähän liideltiin.

Ja vihdoinkin lauantaina pääsimme mökille uimaan ja rentoutumaan. Ja kyllähän pojat uivatkin. Mamma keskittyi siihen rentoutumiseen.