Keskiviikkona oli taas mukavat tokotreenit. Harjoittelimme kolmen koiran ryhmässä mm. seuraamisen alkeita ja teimme hyviä harjoituksia perusasennon parantamiseksi. Harjoittelimme mm. "imuttamista" ja vähitellen pienemmäksi ja pienemmäksi kääntyvää ympyrää, jotta sen takapäänkin saa kääntymään. Perusasennossa täytyy nyt kiinnittää suurta huomiota suoruuteen, koska Osmo helposti kääntyy takapäästä liikaa kasvojani kohti. Seuraamisessa poika tarjoaa istumista, kun tahti vähänkin hidastuu. Tähänkin pitää keksiä jotain. Myös me ohjaajat saimme oman kotiläksyn: kävelemistä selkä suorana ja katse eteenpäin suunnattuna. Kuinka se voikin olla niin vaikeaa?

Torstaina vietimmekin pari tuntia Ojangossa Sannan, Seran ja Saagan sekä Kaisin, Aidan, Reian, Dian ja Milan kanssa. Kävimme ensin pikku lenkillä Sannan kanssa ja sitten treenasimme agilitya: pussia, putkea ja keppejä. Osmo oli ihan intoa täynnä ja hauskinta tyypissä on, että se ihastuu aina uuteen esteeseen niin täysillä. Putki taitaa kuitenkin olla se suosikki. Odottaminen ei ole meidän vahvuus ja sitä pitääkin treenata kotona. Aika siistiä oli myös se, että pääsin tekemään (mulle) pitkän radan Seran kanssa. Vaikka ohjaus olikin mitä sattuu, niin Sepi paineli hienosti radan läpi, pariinkin otteeseen. Kiitos Sannalle taas opeista ja Sepin lainasta!

ps. Jokin karvainen otus oli odotellessaan kaivanut treenikassistani namipussin ja tyhjentänyt sen sisällön. Kuka tunnustaa? Todennäköisesti näistä kavereista ihan kuka vaan...