Pindi eli viralliselta nimeltään Slievemish Pretty Peanut syntyi iloksemme 9.1.2006. Olin menettänyt ensimmäisen koirani lapinkoira Luspan (s. 12.7.1990) reilu vuosi aiemmin ja kova koirakuume oli vaivannut jo pitkään. Harkitsin tarkkaan kerryn ja vehnän välillä ja päädyin sitten lopulta kerryyn, enkä ole katunut.

Pindi oli maailman helpoin pentu. Pikkuneiti toimi kuin ihmisen mieli. Tietysti terrierinä hampaita meillä käytettiin melko reilusti, mutta muuten Pindi oli kiltti ja tottelevainen pentu. Mutta sitten tuli murrosikä ja korvat hävisivät täysin. Pindi myös koetteli meitä muutaman kuukauden oikein urakalla.

Nyt tyttö on rauhoittunut ja seestynyt. Pehmeys ja herkkyys ovat Pindin suurin ongelma ja se valitettavasti asettaa joitakin rajoituksia Pindin elämään. Olin toivonut Pindistä harrastuskoiraa, mutta neidin hermot eivät kestä "vaikeita" tilanteita. Olen käynyt Pindin kanssa tottelevaisuuden alkeiskurssin ja agilityn alkeiskurssin, mutta meille suurin ongelma on palkkauksen mahdottomuus. Miten palkkaat koiraa, joka ei innostu leluista, ei pysty syömään nameja koulutustilanteissa eikä koe kosketusta palkaksi? Kaikeksi epäonneksi treenikentällä vapaaksi päässyt saksanpaimenkoira pöllytti Pindiä. Niinpä totesin, etten tahdo enää pakottaa tyttöä epämiellyttäviin tilanteisiin, vaan se saa keskittyä hiirijahtiin, lenkkeilyyn, temppujen tekemiseen ja sohvalla makoiluun. Sitä se todella rakastaa!


Pindin ensimmäinen trimmi kasvattajan luona.

Katsokaa koiraa, älkää kalsareita!

Turkkikoiran elämää...

Lumihepuli

KoiraNet