Tänään Osmo ja sisaruksista Saaga, Mila ja Romeo sekä Aida-äippä pääsivät tutustumaan vesikoiralle mieluisaan olomuotoon eli veteen. Emme sentään uittaneet koiria maaliskuisessa järvessa (nolla-asteinen vesi tuskin kannustaisi vedessä viihtymiseen), vaan varasimme altaan Hyvinkäällä sijaitsevasta Koirakylpylä Onnenkoirasta. Kyllä, luit oikein Koirakylpylästä! Koska pennut olivat kaikki ensimmäistä kertaa vedessä, varasimme myös uimaopen. Hän oli altaassa koirien kanssa ja huolehti, ettei paniikki iske.

Ennen kylpyläkokemusta harjoittelimme pihalla näyttelykäyttäytymistä. Mila ja Romeo loistivat taidoillaan, mutta Osmo ja Saaga kaipaavat vielä hieman harjoitusta. Kaisi sai kunnian esittää mister Osmon ja miss Saagan Messarin pentunäyttelyiden parikilpailussa ja jostain kumman syystä hän halusi harjoitella myös sitä.

Näyttelytreenien jälkeen pääsimmekin itse asiaan eli uimaan. Puimme koirille pelastusliivit ja ei muuta, kun veteen. Vai menikö se ihan noin... Ensimmäisellä kerralla Osmo hieman panikoi ja yritti päästä reunan yli mamman luo. Pienen houkuttelun jälkeen se kuitenkin ui todella reippaasti altaan päähän, jossa olin ottamassa sitä vastaan. Altaasta tuli litimärkä rääpäle, joka ilmiselvästi oli hieman loukkaantunut mammalle. Toisella kerralla Osmo jo tiesi mitä odottaa ja pani aika kovastikin vastaan, kun työnsin sitä altaaseen. Mutta hyvin se kuitenkin ui koiraa. Kolmannella kerralla se selvästi tiesi, miten altaasta pääsee pois ja ui suoraan minun luo. Lähtö taitaa olla se pelottavin osuus koko uimisessa.

Kun kaikki pennut olivat uineet ainakin neljä kertaa altaan päästä päähän, pystyimme ottamaan myös pariharjoituksia eli laitoimme kaksi pentua veteen kerralla. Puolen tunnin polskimisen jälkeen alkoivat pennut väsyä. Suihkun ja kuivauksen jälkeen (sekä koiran että mamman) olimmekin valmiita kotiinlähtöön.

Kai siitä vielä vesipeto saadaan! :)

Kuvassa Saaga ja Mila sekä pientä alkupaniikkia.

Osmo vasemmalla ja Romeo oikealla (käsittääkseni).