Alla kuvia "pentujen" tapaamisesta Kalajoella 2.7.2011 ja Kokkolan Kv-näyttelystä 3.7.2011. Kovasti ovat pennut kasvaneet sitten viime näkemän. Kaikki näyttävät kauniilta ja ovat kuulemma myös mukavia luonteeltaan.

Kaikki seitsemän kaunista pentua: Elmo, Alma, Dora, Stella, Raul, Isla ja Aku sekä Lola-äippä.

Vesiäiset elementissään ja tietysti sen yhden kepin perässä. Mistä lie perittyä...

Isänsä näköinen mies.

Kokkolan Kv-näyttely 3.7.2011. Mukana Alma, Isla ja Raul. Kehässä ensimmäisenä Alma ja heti perässä Isla.

ROP-kehässä Raul ja Alma.

ROP-Raul ja VSP-Alma. Kovasti onnea molemmille! Sekä Islalle PN3 ja jo aiemmin saavutetusta menestyksestä!

Kuvat c/o Pauliina Rautio ja Sirpa

Espanjanvesikoira tiputtaa turkkinsa noin kerran vuodessa. Ja näin se lähti meiltä pääsiäisenä.

Tämä karva sai kasvaa vajaan vuoden.

Karva on kuin lampaan villaa. Se siis lähtee lähes yhtenä laattana.

Alaston mies ja väsynyt trimmikone.

Tervetuloa kesä ja uimakelit!

Käytiin Osmon kanssa Lohjalla Spanielierkkarissa 9.4.2011 pokkaamassa viimeinen SERTi ja näin ollen Osmo valioitui. Tuomarina toimi meidän suosikkituomari Elena Ruskovaara. Tietyllä tapaa ympyrä sulkeutui, koska Elena oli tuomarina myös meidän ihan ensimmäisessä pentunäyttelyssä messarissa silloin joskus.

Perroja oli ilmoittautunut mukaan vain seitsemän kappaletta, mutta eipä tuonne halliin kovin montaa enempää olisi mahtunutkaan. Näistäkin seitsemästä yksi uros oli jäänyt pois. Nuorten luokassa, avoimessa ja valioissa oli siis yksi uros luokassaan. Kaikki kolme narttua olivat nuorten luokassa.

Mutta Osmo siis ERI, AVK1, PU2, SERT ja FI MVA.

Arvostelu kuuluu näin:

Erittäin maskuliininen, vahvakarvainen, aika syvärunkoinen, tyypillisesti käyttäytyvä, itsevarma uros. Tarpeeksi raajaluustoa. Hyvä pään malli. Erinomaiset leuat. Vahva kaula. Tyypilliset kulmaukset. Vähän kapeat takaliikkeet ja leveät etuliikkeet. Hyvä sivuliike, esiintyminen ja näyttelykunto.

Tuomari kommentoi ensin Osmon heiluvaa töpöhäntää ja sitten isoa suuta.

Paras uros kehässä veljekset Osmo ja Romeo.

Me tultiin toiseksi ja kiitos Romeon aiemmasta valioitumisesta saimme sen puuttuvan SERTin.

Onnea vielä Elinalle ja ROP-Romeolle sekä Annalle ja Nevalle VSP:stä ja SERTistä!

(Kaikki kuvat Anna Kokko)

Onnea pikku-prinsessa!

Videossa Pindi on matkalla uuteen kotiinsa eli meille.

Uuden, nelipyöräisen perheenjäsenen ja koirien kanssa lumilenkillä tänään.

Käytiin Osmon kanssa liitelemässä HauHau-cupin toisessa osakilpailussa 17.10.2010 Hyvinkäällä. Rata oli seuraavanlainen:

Kyseessä oli varsinainen vauhtirata, jossa nopeus todellakin ratkaisi. Meille haastavinta radassa olivat kontaktit, joita tein nyt ilman välitöntä palkkaa. Mutta hienosti mies osasi ja ennen kaikkea malttoi suorittaa esteet oikein. Niistä tuli oikein hyvä mieli. Ja mieltä ylensi vielä muutenkin mallikas ja sujuva radan suoritus. Ainoat mokat tein minä: eka radalla käskytin koiraa, kun se oli jo esteen 13 päällä ja siitä pudotus. Toisella radalla vedätin koiraa liikaa ensimmäisellä hyppysuoralla, kun menin itse kolmoshypylle asti ennenkuin vapautin koiran ja rynnin liikaa, jolloin Osmolle iski kiire ja paniikki ja pari rimaa tipahtivat. Molemmilla radoilla alitimme ajan reilusti, tosin sitä oli varattukin varsin runsaasti (55s.). Ensimmäisellä radalla alitus oli luokkaa -30s. ja toisella -28s.

Pudotuksista johtuen sijoituimme neljänsiksi. Yhteensä medi-möllejä taisi olla viisi tai kuusi koirakkoa. Vauhti olisi kyllä riittänyt parempaankin sijaan.

Jokohan sitä vuoden vaihteessa uskaltaisi ihan virallisiinkin ilmoittautua? Keppejä ja varsinkin niiden aloitusta pitää vielä hioa. Osmo ei ihan ymmärrä, että kummalta puolelta sisään pitää suikata. Samoin keinua ja rengasta pitää vielä treenata sekä niitä kaikkia muitakin aina välillä muistella.

Agilitytreeneissä on tarkoituksena keskittyä koko syyskausi tekniikkatreeneihin. Tässä jo menneitä treenikuvioita.

Tässä harjoituksessa teimme joka esteen välissä (paitsi 1-2, 5-6, 6-7) ensin valssit ja sitten pers´jätöt. Osmon kanssa oli haastavaa se kirottu-siunattu nopeus. Tärkeää oli itse pysyä keskilinjalla, ettei lähtenyt koukkimaan, koska muuten ei vaan ehdi. Valssit sujuivat paremmin, koska niitä on harjoiteltu enemmän, mutta pers`jätöissä lelu ja kova ääni toivat lopulta tulosta ja pääsimme radan loppuun. Tosin rimoja kolisi maahan turhan paljon. Ja mun pitää parantaa ryhtiä, eikä kumarrella pylly pitkällä.

Sitten oli vuorossa putket. Taas sai juosta reilusti ja kovaa, koska Osmo tarvitsi yllättävän paljon tukea kaukaisissa päissä (3 ja 5). Kokeilin myös pers`jättöjä, kun koira tuli putkesta, mutta en ollut tarpeeksi nopea. Yllättävää oli myös, että Osmo välillä empi putkeen menoa ja pari kertaa jopa tuli sieltä pois. Ehkä minä taas hätäilin. Tärkeää oli kertoa putkessa olevalle koiralle ajoissa mihin ollaan seuraavaksi menossa, sekä äänellä, kropalla että katseella. Tehtiin rataa myös peilikuvana ja se menikin paremmin. Pieni lamppu oli ehkä syttynyt kaverin päässä.

Keppejä ei olla tehty vähään aikaan ja sen kyllä huomasi. Osmo otti reilusti kierroksia yhdistelmästä putki ja kepit. Niinpä kaveri ei oikein pystynyt keskittymään keppeihin ja ne meni superhuonosti. Siirryinkin nopeasti harjoittelemaan kentän sivuun pelkkiä keppejä. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa koira paremmin haltuun joka putkesta tulon jälkeen, palkata ja jatkaa siitä rauhassa kepit ja taas palkata. Eipä mennyt hyvin kellään muullakaan.

Lisää seuraa, kunhan jaksan ensin piirtää radat.

Osmo-onnellinen täyttää tänään 2 vuotta!

Onnea koko pesueelle!

(Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.)

Osallistuimme Osmon kanssa Hausjärven Haukkujen epävirallisiin agility-kilpailuihin, jotka järjestettiin "omalla hallilla" Hyvinkäällä 19.9.2010. Mukana oli ehkä yhteensä noin parikymmentä koiraa, osa mölli-luokissa ja osa kilpailevien luokissa. Innokkaimmat osallistuivat molempiin. Me mentiin pari rataa medi-mölleissä ja meitä oli vain kaksi koirakkoa. Kisajännitys kaikkosi mini-möllien ratojen aikana, kun huomasin, ettei taso todellakaan päätä huimaa. Näin mm. ohjaajan, joka ryömi itse putkeen, kun koira ei sinne halunnut mennä sekä koiran, joka livahti ensimmäisen esteen ali, paineli kentän täysiä ympäri ja saman tien maalin kautta ulos kentältä (eikä vaan kerran, vaan kolme kertaa). Ehkä tämä ei olekaan niin vakavaa, kuin olin mielessäni ehtinyt kehitellä.

Tässä meidän rata:

Lähdin radalle ihan treeni mielessä eli palkkasin kontakteilla naksulla ja namilla, mutta muuten yritin suorittaa puhdasta rataa. Vitosputken pää oli sopivasti hollilla 3. hypyn jälkeen ja varmistelin, että koira löytää nelosputken jättämällä koiran A:n kontaktille ja siirryin itse kolmoshypyn kohdalle, vapautin koiran ja tein esteen takana valssin. Putkilla oli eka radalla jotain ihme säätöä, kun putkihullukoira empi niihin menoa. Ilmeisesti hätäilin taas kerran liikaa ja olin sen sadasosasekunnin liian nopea. Palkkasin taas puomin kontaktilla. Tarkoitus oli tehdä valssi hypyn 10 edessä ja suikata itse hyppyjen 10 ja 11 välistä ja tehdä takaaleikkaus 11. ja 12. välissä, mutta aloin hannata ihan turhaan. Niinpä jäin hypyn 11. taakse, eikä koira tiennyt mitä suorittaa seuraavaksi. Loppu rata meni molemmilla kerroilla hyvin.

Koirassa ei siis ollut mitään vikaa, se toimi ihanasti ja erittäin nopeasti, mutta nuo omat mokailut vähän harmittaa. Siitä olen iloinen, ettei Osmo pudottanut yhtään rimaa. Herra tuppaa välillä suorittamaan hyppyesteitä ei niin tyylillä, vaan silkalla voimalla.

Virhepisteistä ei ole mitään käsitystä, mutta uskon, että niitä on ja paljon. Päästiin kuitenkin palkintopallille, vaikka hävittiinkin vehnäterrierille. Mamma sai suklaata ja Osmo kakkapussikotelon. Joka tapauksessa nyt on kilpailupelko kohdattu ja tästä on suunta vain ylöspäin.

Otimme osaa "leikkimieliseen" RotuRace-tapahtumaan 31.7.2010 Hyvinkään vinttikoiraradalla. Siinä neljä samanrotuista ja kokoista koiraa juoksevat 80 m matkan niin kovaan kuin kintuista pääsevät. Vesikoiria oli mukana kaksi joukkuetta: 1. Vesivoimaa, jossa juoksivat Mila, Uma, Romeo ja Mona sekä 2. Vauhtiraidat eli Mena, Rambo, Mocca ja Osmo. Midi-luokassa joukkueita oli yhteensä 36 kpl ja juoksevia koiria siis 144 kpl.

Alla Osmon tyylinäyte:

Voiton joukkue-kisassa veivät mudit joukkueella The Fast and the Furryous (13,950 s.), jossa juoksi myös Cipa. Vauhtiraidat sijoittuivat viidenneksi ajalla 15,410 s. ja Vesivoimaa-joukkue kahdeksanneksi ajalla 15,580 s. Eroa näillä joukkueilla oli kuitenkin  vain 0,17 s.

Yksilökisan voitto vietiin Cipan nenän edestä kirpaisevalla kahden tuhannesosan erolla. Vesiäisistä nopein oli Mocca (12. sija, aika 7,26 s.). Osmo sijoittui sijalle 39 ja meidän aika oli 7,78 s.

Viime vuotisiin vesikoiriin verrattuna paransimme rodun suoritusta reilusti. Paras perrojoukkue vuonna 2009 oli Villarreal, joka sijoittui kahdeksanneksi ajalla 15,67 s. Muut joukkueet olivat sijoilla 20., 21. ja 28. Viime vuoden nopein perro oli Kola, joka peittosi Moccan yhdellä sadasosasekunnilla (7,25 s.). Damn!

Kiitos kaikille mukana olleille kivasta päivästä ja hyvästä seurasta. Lopuksi vielä yhteiskuva vesiäisistä.